Paineensieto ja omat kyvyt

Mulla on todella vaikeata kilpailutilanteessa suoriutua omalla tasollani. Aina tulee kovaa yliyrittämistä ja paketti ei vain pysy kasassa. Parhaimmillani pystyn hyvään peliin, mutta ailahtelevaisuus on todella suurta. Tästä hyvä esimerkki on oman seurani seuranmestaruuskisat. Pelasimme Jämsän Myllymäessä erikseen kisoja varten muutetun 18 väyläisen radan ja vielä kahteen kertaan. Alkuun sanon, että oli erittäin hienoa työtä tehty radan suunnittelussa ja toteutuksessa! Tykkäsin radasta kovasti. Oli todella haastava, ei pelkästään pituuden puolesta vaan oli myös paljon teknisiä väyliä. Todella loistava. Ensimmäinen kierros onnistui itsellä erittäin hyvin. Muutama heikko putti, mutta pääosin hyvää tekemistä. Tein paineettomasti ja suoritin omalla tasolla. Maltoin mieleni. Ensimmäisen kierroksen jälkeen, olin varmasti yhtä yllättynyt kuin muutkin kilpailijat, omasta sijoituksestani joka oli seitsemäs. Tämä tiesi sitä, että kun toinen kierros heitetään käännetyssä järjestyksessä siten, että neljän pelaajan ryhmissä (yhdessä taisi olla kolme) ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä viimeisintä lähtee kierrokselle ensimmäisenä etc. Eli minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa niin sanottuun chase cardiin eli takaa-ajo korttiin pelaamaan. Viimeinen ryhmä ennen kärkikorttia eli neljää ensimmäisen kierroksen jälkeen parasta pelaajaa. Osallistujia kilpailussa oli muistaakseni 22.

Tauon aikana yritin pitää mielen kurissa, että nyt ei lähdetä yliyrittämään vaan tehdään samanlainen kierros kuin ensimmäinen oli. Omaa tekemistä. Suoriuduin toisesta kierroksesta arvosanalla 7-. En ollut tyytyväinen. Paljon huonoja heittoja ja muutama todella helppo putti korin ohi. Onnekseni en pudonnut kun yhden sijan taaksepäin eli loppusijoitukseni oli kahdeksas. Kokonaisuutena täytyy olla tyytyväinen, kun ottaa huomioon tämän kauden lähtötilanteen. Vielä huhtikuussa oli työn ja tuskan takana kävellä autosta verikokeisiin sairaalaan. Fyysinen kunto oli niin heikko kantasolusiirron jälkeen. Niin siitä on vain pikkuhiljaa kuntoa kohotettu. Vielä ei tietenkään olla entisellä tasolla varmaan vuoteen ainakaan, mutta koko ajan on kehitystä fyysisessä kunnossa ja jaksamisessa. Täytyy todeta, että pyrkimys ei ole päästä entiselleen vaan siitä kovasti ohi :). Seuranmestaruuskilpailussa siis sijoituin kahdeksanneksi. 22 starttasi kilpailuun. 9+ arvosana kokonaisuudesta.

Minulla aloitettiin suunnitellusti uusi lääke, jonka tarkoituksena on tuhota mahdollisia syöpäsoluja ja auttaa luuydinsiirteen kiinnittyvyyttä. Tästä lääkkeestä on pieniä haittavaikutuksia kuten pahoinvointi, väsymys ja vatsaoireet. Itsellä haittavaikutukset pysyi kohtuullisesti kurissa. Viikon verran olin kentiltä ja treeneistä sivussa, kun oli väsymystä ja pahoinvointia. Tämä tauko itseasiassa taisi tehdä heitolle hyvää. Pitää välillä muistaa pitää välipäiviä, on turhaa treenata jos on väsynyt tai huono olo. Silloin ei tapahdu kehitystä. Vain huonoja heittoja ja turhautumisia.

Pääsin taas harjoittelemaan ja kerkisin käydä Tampereen disc golf centerillä heittämässä parikilpailun saman parin kanssa jonka kanssa oltiin Pirkkalassakin heittämässä muutamia viikkoja sitten. Itsellänihän Pirkkalassa ei onnistumisia oikein tullut. Nyt oli siis "näytön" paikka. Lähdettiin kisaan hakemaan vain onnistumisia ja hyviä heittoja. Ei mitään paineita. Itse suoritin pääosin omalla tasolla ja sanoinkin useassa kohtaan, että "tässä en voi heittää kun tälläisen ja tälläisen, heitä sinä sinne korille" :D Tämä kilpailu meni meiltä oikein hyvin. Saatiin onnistumisia ja peli luisti kummallakin todella hyvin. Tietysti pari hassua virhettä kävi, mutta lopputulos oli -1, eli yksi alle par tuloksen joka on sentterillä hyvä tulos! Piipahdin myös eräs sunnuntai Julkujärvellä kisoissa kovat tulostavoitteet mielessä ja sehän kostautui ja näyttäytyi yliyrittämisellä ja tulos jäi  erittäin vaisuksi. Ei siitä sen enempää.

Lopputulemana siis vältä yliyrittämistä. Siitä ei tule kuin huonoja heittoja ja epäonnistuneita suorituksia. Luulin pitkään, että itsellä heikko kisamenestys johtuisi heikosta paineensietokyvystä, mutta se johtuukin suurimmilta osin yliyrittämisestä. Olen huomannut, että jos on vähän yleisöä, maltan paremmin tehdä asian kunnolla. Tästä hyvä esimerkki seuranmestaruuskilpailussa jossa kannustus oli suorastaan mahtavaa! Kun ensimmäiset ryhmät olivat saaneet kierroksensa päätökseen he jäivät seuraamaan viimeisten pelaajien saapumista ja kannustivat heittäjiä kovasti. Tästä sain lisäbuustia omaan tekemiseen ja sainkin toiseksi viimeiselle väylälle hienon birdien heitettyä kannustushuutojen raikuessa taustalla. Meillä on loistava seura ja yhteishenki!

Ps. Tässä hiukan kuvaa kuinka huonossa kunnossa sitä onkaan ollut.