torstai 29. marraskuuta 2018

Valonpilkahduksia

Hei!

Maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen syövän kanssa. On ollut suurimmaksi osaksi murheita, mutta myös valonpilkahduksia siellä täällä. En varmaan itsekään ymmärrä kuinka raskas tämä kohta kolme vuotta kestänyt matka on ollut. En olisi jaksanut ilman rakkaita lähimmäisiä sekä ystäviä. Enkä tietenkään erinomaista ja ammattitaitoista hoitohenkilökuntaani! Olen niin suurissa kiitollisuudenveloissa, että sitä harva ymmärtää. Vaikkakin moni sanoo, että "eihän tässä nyt mitään, tietysti autan" mutta kyllä se apu on niin moninkerroin ollut itselle tärkeätä ja tarpeen, että ei sitä edes ymmärrä.

Valonpilkahduksia? Kyllä vain! Minulla oli tässä erittäin jännittävät ja karmeat viikot takana. Jouduin siis nielurisaleikkaukseen, mutta se ei ollut mikään "tavallinen" nielurisojen poisto. Minulla viimeisimmässä PET-CT kuvassa näkyi kaulalla/tonsilloissa eli nielurisoissa aktiivisuutta. Lääkäri soitti, että nyt täytyy kiireellisesti ottaa biopsia nielurisoista. Biopsia tarkoittaa koepaloja. Tilanne oli siis tismalleen sama kun 2017 kesällä, kun olin toipumassa autologisesta kantasolusiirrosta ja kuvassa kaulalla taas aktiivisuutta ja siitä sitten biopsiaan ja tauti oli relapsoitunut eli aktivoitunut taas. Olin kauhuissani. Lääkäri kuitenkin sanoi, että tämä ei tarkoita sitä, että se 100% varmasti on aktivoitunut tauti, vaan voi olla muutakin "tulehdusta" tai liikakasvua, mutta varmuuden saan vain leikkaamalla nielurisat pois ja tekemällä tarvittavat tutkimukset. Odotin leikkaukseen pääsyä reilun viikon. Yritin olla miettimättä asiaa, tässä kuitenkaan onnistumatta. Voin kokemuksesta sanoa, että tämän kaltainen asia stressaa ja on mielessä melkoisesti. En kertonut tästä tilanteesta vanhemmilleni tai monellekaan muulle. En halunnut aiheuttaa huolta ennen kuin saan 100% varmuuden mitä siellä nielussa nyt on. Sanoin vain, että nielurisat on nyt leikattava. Pääsin leikkaukseen ja se meni hyvin. Olin kaksi yötä sairaalassa Turussa ja kyllä oli kurkku kipeä! Viikon verran söin kovia kipulääkkeitä kipuun ja pystyin vain juomaan mehukeittoa ja nesteitä. Kurkku kuitenkin parani nopeasti viikon, kahden aikana. Tuloksissa kestäisi leikkauksesta noin kaksi viikkoa. Tämä oli kamalaa aikaa. Olin erittäin ärtynyt koko ajan. Halusin uskoa parasta, mutta tässä matkan varrella on ollut niin paljon petttymyksiä, että sisälläni pessimisti oli syntynyt. 16.11.2018 Perjantaina sain vastaukset koepaloista. Tulokset olivat PUHTAAT! Ei mitään syöpään viittaavaa. Ensimmäisen kerran tänä vuonna minusta tuntui oikeasti siltä, että minä selviän tästä koettelemuksesta, että edessä olisi elämä ilman syöpää ja voisin elää kuten muutkin. Se perjantai oli yksi elämäni parhaista päivistä!

Kävin Turussa sairaalassa ottamassa suunnitellusti tippaa (DLI, ja Immunoglobuliinia) verikokeet olivat oikein hyvät. Vastustuskyky edelleen "normaalia" heikompi. Lääkärin kanssa keskustelin mahdollisesta töihin paluusta. Sain vihreää valoa paluulle. Olin erittäin onnellinen. Soitin lähes välittömästi pomolle, että nyt olisi tarvetta palaverille, meikäläinen tulee takaisin töihin! Tammikuussa jatkuisi vihdoin työt! Aloitan ensin rauhallisesti noin 50%-60% työajalla. Kun nyt vaan pysyisi terveenä ja saisi tehdä töitä, sitä minä toivon joululahjaksi. Pomo oli iloinen puhelustani ja sovittiin palaverille aika joulukuulle. En malta odottaa!

Olen tässä kerinnyt miettimään matkallani kaikenlaista. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että vaikka olisi kuinka vaikeata niin positiivinen ajattelu auttaa vaikka siltä ei aina tunnu. Olen kasvanut ihmisenä valtavasti tämän sairauden aikana ja en ole sairastanut yksin. En voi edes kuvitella minkälaista lähipiirilläni on ollut. Minä vain kuljen hoidosta seuraavaan, kun läheisten pitää seurata vierestä kaikkea. Hoidot jatkuvat ja pidetään lippu korkealla! Vielä on paljon rajoitteita ja matkaa terveiden kirjoihin, mutta eteenpäin mennään. Kiitos kaikille ja toivottavasti pysytte mukana elämässäni jatkossakin!

Kiitos!


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Talvikausi ja terveydenhoidollisia toimenpiteitä

Huoneestani sairaalasta
Olisi taas aika kirjoitella kuulumisiani. Lunta on tullut ja kerinnyt sulamaankin. Kerkisin kuitenkin lumella heittelemään. Törmäsinpä tuttuihinkin radalla. Ei siinä kerinnyt kunnolla kuulumisia vaihtamaan, mutta muutamat sanat vaihdettiin. Oli mukava yhteensattuma. Lumella heittäminen on kyllä aivan toisenlaista kun kesäkelillä. On huomioitava alustan liukkaus. Jos yhtään on ongelmia tukijalan kanssa kesällä niin ne moninkertaistuu talvella olettaen, että heittää vauhdin kanssa. Jotenkin räpiköin kierroksen läpi. Oli muuten ensimmäinen kerta kun heittelen lumessa.



En ole päässyt/kerinnyt harjoittelemaan viimeisen kuukauden aikana juurikaan. Nyt talvella varmaan keskityn lähipelin- ja putin treenaamiseen pääosin. Harjoitusmäärä huomattavasti pienempi kuin kesällä. Voisihan talvellakin treenata melkein yhtäpaljon, mutta valo rajoittaa sekä kylmä ja märkä (selityksiä selityksiä). Toki voisi pimeälläkin heitellä jos ostaisi ledejä kiekkoon tai muuta.

Terveydestä sen verran, että minulta leikattiin nielurisat tässä marraskuun alussa. Operaatio meni hyvin, mutta kyllä on muuten kivuliasta tämä leikkuun jälkeinen aika. Onneksi on hyvä kipulääkitys ja paraneminen tapahtuu parissa viikossa. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen päivä ilman kipulääkettä! Kipua vielä on, mutta yritän pärjätä nyt ilman lääkettä, otan sitten jos yltyy pahemmaksi. Toisaalta vain otettu lääke auttaa. Tässä kuussa pitäisi selvitä pääsenkö tammikuussa takaisin töihin. Tässä sairasloman aikana kun maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen, on kerinnyt miettimään kaikenlaista. Olen saman päivän aikana soittanut useasti äidille ja isälle ilmoittaen mitä erikoisempia tulevaisuuden suunnitelmiani. Yksi haave on kuitenkin koko tämän kolmen vuoden aikana ollut mielessä: Kiinteistönvälittäjä. Kiinteistöala kiinnostaisi itseä useastakin syystä. Tykkään asiakaspalvelusta, pidän talouden seuraamisesta, olen kiinnostunut yrittäjämaailmasta, pidän kaikenlaisesta talousarvioinnista/taloushallinnosta sekä statistiikoista ja numeroista. Olen lukenut paljon kiinteistöalasta. Äkkiseltään voisi saada kuvan, että helppoa rahaa on jaossa niin paljon kun jaksaa vaan ottaa vastaan. Ilmestyy näytölle ja myy asunnon thats it, mutta syvemmän tutkiskelun kautta olen ymmärtänyt, että tämä ala on kaikkea muuta kun luksusta ja helppoa rahaa. Pitkiä työpäivä (+50h/vko) 6 päiväisiä viikkoja, palkattomia lomia ja niin edelleen. En ole säikähtänyt vaan kiinnostukseni on vain lisääntynyt. Instagramissa tuli vastaan Jethro Rostedtin video, jossa hän kertoo lanseeraavansa Aninkainen Akatemian. Tämä siis Jethron toteuttama kurssi/koulutus uusille, alalle aikoville. Jethro kertoo videolla, että on erittäin kovan luokan koulu ja vain harva tulee sen läpäisemään. Tämä koulutus suoritetaan etä/ilta/viikonloppu toteutuksena, eli se ei ole päätoimista opiskelua. Koin, että nyt on merkki jostakin ylhäältäpäin annettu ja laitoin hakemuksen vetämään. Nyt vähän aikaa sitten sain sähköpostia itse Jethrolta, että minut on valittu ensimmäiseen vaiheeseen mukaan! Voi veljet sanon!

Nyt pitää toivoa, että saan terveyteni takaisin ja pääsen takaisin työelämään pian. Olen miettinyt tämän blogin kääntämistä myös englannin kielelle. Voisi olla mukavaa ajankulua käännellä tekstejä ja samalla vahvistaa omaa englannin kielen taitoa. Voisihan joku "ulkomaalainenkin" kiinnostua lukemaan näistä aiheista joista kirjoittelen.

Leikkauksen jälkeen aika sekavan näköinen
Kurkussa leikkuun jälkeen peitteitä