Töihin paluu ja normaalia arkea

Tuleekin tammikuulle kaksi päivitystä. Tämä onkin blogini kirjoitus numero 10.  Vakuutusyhtiöstä on vihdoin alustava päätös tullut, että saan aloittaa työt. Aloitan 1.2. perjantaina. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti aloittaa jo tammikuun alusta, mutta byrokratia teki osansa. Odotan kyllä innolla, on hyvä aloittaa perjantaina niin on sitten hyvin ansaittu viikonloppu heti edessä, ei pääse arki kolauttamaan liian kovasti.

Frisbeegolfia ei ole tullut pelattua. Yhden kerran kävin vähä puttailemassa, mutta jotenkin ei tuo lumihangessa rämpiminen kiinnosta. Pakkanen ei niinkään haittaa, mutta tuo lumi ei ole minun juttuni. Pitäisi talvelle keksiä jotakin harrastusta, tuntuu niin pitkältä tauko frisbeegolfiin muuten. Meillä on kerran viikossa saliharjoitukset jossa pääsee sisätiloissa heittämään ja puttailemaan, mutta nyt kun asun Tampereella niin ei tule joka viikko ajeltua Jämsään sitä varten. Kuntosalille on aika varattu ja toivottavasti siitä saisi uuden harrastuksen.

Aninkainen Akatemiassa olemme päässeet hyvään vauhtiin. Muutamia etätehtäviä on tehty ja muutamat skype-koulutukset ovat takana. Kyllä tuntuu erittäin mielenkiintoiselta ja hyvältä opiskella uutta ja itse erittäin paljon kiinnostavaa aihetta. Sitä ei varmasti moni tajuakaan, miten paljon kiinteistönvälittäjän on syytä osata lakia. Kiinteistölainsäädännön tuntee ammattivälittäjä varmasti paremmin kuin asianajaja. Tietysti erikoistuiminen on erikseen.

Minua vaivasi erittäin kova närästys, tai siksi sitä ainakin luulen. Joulukuussa monta yötä valvoin erittäin kovien kipujen vuoksi. Närästyslääke ei auttanut ja 5. päivä tammikuuta kipu olikin jo niin kova ja sitä oli pitkään, että jouduin lähtemään ensiapuun. Siellä sain lääkettä vaivaan ja veriarvot olivat hyvät sekä poissuljettiin tulehdukset. Lääkäri oli sitä mieltä, että refluksia. Siitä sitten pari päivää kesti toipua kivuista, mutta sen jälkeen ei olekaan onneksi vaivannut. Olen jättänyt tiettyjä ruokia ja ruoka-aineita pois kokonaan. Olen kova kahvin ystävä. Nyt olen kuitenkin ollut ilman yli kaksi viikkoa! En tiedä uskallanko kohta jo kokeilla lisätä kupin tai kaksi päivään. Kipu oli nimittäin sen verran sietämätön, että jos se on vain jotenkin vältettävissä niin teen kyllä kaikkeni välttääkseni sen. Pieni flunssakin minulle iski ja edelleen pientä köhää päällänsä. Lämpö nousi (korkeimmillaan 37.4) eli sain olla onneksi kotona. Minulla on edelleen rajana 38. Jos sen yli nousee, niin on lähdettävä sairaalaan. Join paljon teetä ja illalla otin yhden konjakin. On pysynyt kuume poissa, toivottavasti näin jatkuukin. Tammikuun 29. päivä on nimittäin PET-CT kuvaus sekä muita tutkimuksia ja olisi syytä olla terve, jotta tutkimukset voidaan suorittaa ja niistä saadaan luotettavat tulokset.

Sain joululahjaksi muunmuassa lipun Oopperan kummitukseen. Itseasiassa sain lipun lahjaksi jo esitykseen muistaakseni 2016, mutta silloin sytostaattihoidot estivät pääsyni. Ja voi veljen, oli muuten elämäni paras teatterikokemus. Aivan uskomatonta! Ei tarvinnut jännittää pääsevätkö ammattilaiset tarpeeksi korkealle, jaksavatko pitää äänen loppuun asti tai muistavatko vuorosanat sekä laulunsanat. Lavastus oli aivan spektaakkelimainen. En olisi ikinä uskonut, että teatterissa voidaan toteuttaa noin näyttävä lavastus! Esitys oli siis Suomen Kansallisoopperassa, Helsingissä. Tämä näytös jonka näimme, oli viimeistä edellinen. Lauantain päivänäytös. Tuona samana iltana olisi luvassa viimeinen näytös. Kiitos ja kumarrus esiintyjille, avustajille sekä koko henkilökunnalle. Teitte ainakin minun elämääni ison kulttuurisen vaikutuksen. Teatterin jälkeen kävimme syömässä tädilläni jossa tapasinkin pitkästä aikaa kaksi serkkuanikin! Tätini oli loihtinut erittäin hyvät ruuat meille ja meillä oli erittäin mukava ilta. Kiitos vielä jälkikäteen kaikille mukana olleille.

Helmikuussa olisi sitten aika lunastaa myöskin joululahjaksi saatu lippu, legendaarisiin Salpausselän kisoihin katsomaan mäkihyppyä! Siellä olemme äidin kanssa käyneet varmaan viisi kertaa katsomassa hyppyjä. Olemme äidin ja yhden pikkusiskoista kanssa varmasti yksi suomen aktiivisimmista mäkihypyn "penkkiurheilijoista". Suomalaisittain ei menestystä vielä tarvitse kuin odotella, mutta se tunnelma mäkimontussa on aivan sanoinkuvaamaton. Suosittelenkin jokaiselle, että käy edes kerran elämässään katsomassa yhden mäkihypyn maailmancup-kilpailun paikanpäällä. Siellä kannustetaan kaikkia hyppäämään pitkälle ja erityisesti puolalaiset kannattajat ovat mukavia seurata ja pitävät kyllä tunnelmaa yllä. Laittelen tännekin kuvia mäkikisoista, siihen asti heippa!

Kansallisoopperassa

Iskän kanssa ennen oopperaa

Kävelimme Eduskuntatalon ohitse