Valonpilkahduksia

Hei!

Maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen syövän kanssa. On ollut suurimmaksi osaksi murheita, mutta myös valonpilkahduksia siellä täällä. En varmaan itsekään ymmärrä kuinka raskas tämä kohta kolme vuotta kestänyt matka on ollut. En olisi jaksanut ilman rakkaita lähimmäisiä sekä ystäviä. Enkä tietenkään erinomaista ja ammattitaitoista hoitohenkilökuntaani! Olen niin suurissa kiitollisuudenveloissa, että sitä harva ymmärtää. Vaikkakin moni sanoo, että "eihän tässä nyt mitään, tietysti autan" mutta kyllä se apu on niin moninkerroin ollut itselle tärkeätä ja tarpeen, että ei sitä edes ymmärrä.

Valonpilkahduksia? Kyllä vain! Minulla oli tässä erittäin jännittävät ja karmeat viikot takana. Jouduin siis nielurisaleikkaukseen, mutta se ei ollut mikään "tavallinen" nielurisojen poisto. Minulla viimeisimmässä PET-CT kuvassa näkyi kaulalla/tonsilloissa eli nielurisoissa aktiivisuutta. Lääkäri soitti, että nyt täytyy kiireellisesti ottaa biopsia nielurisoista. Biopsia tarkoittaa koepaloja. Tilanne oli siis tismalleen sama kun 2017 kesällä, kun olin toipumassa autologisesta kantasolusiirrosta ja kuvassa kaulalla taas aktiivisuutta ja siitä sitten biopsiaan ja tauti oli relapsoitunut eli aktivoitunut taas. Olin kauhuissani. Lääkäri kuitenkin sanoi, että tämä ei tarkoita sitä, että se 100% varmasti on aktivoitunut tauti, vaan voi olla muutakin "tulehdusta" tai liikakasvua, mutta varmuuden saan vain leikkaamalla nielurisat pois ja tekemällä tarvittavat tutkimukset. Odotin leikkaukseen pääsyä reilun viikon. Yritin olla miettimättä asiaa, tässä kuitenkaan onnistumatta. Voin kokemuksesta sanoa, että tämän kaltainen asia stressaa ja on mielessä melkoisesti. En kertonut tästä tilanteesta vanhemmilleni tai monellekaan muulle. En halunnut aiheuttaa huolta ennen kuin saan 100% varmuuden mitä siellä nielussa nyt on. Sanoin vain, että nielurisat on nyt leikattava. Pääsin leikkaukseen ja se meni hyvin. Olin kaksi yötä sairaalassa Turussa ja kyllä oli kurkku kipeä! Viikon verran söin kovia kipulääkkeitä kipuun ja pystyin vain juomaan mehukeittoa ja nesteitä. Kurkku kuitenkin parani nopeasti viikon, kahden aikana. Tuloksissa kestäisi leikkauksesta noin kaksi viikkoa. Tämä oli kamalaa aikaa. Olin erittäin ärtynyt koko ajan. Halusin uskoa parasta, mutta tässä matkan varrella on ollut niin paljon petttymyksiä, että sisälläni pessimisti oli syntynyt. 16.11.2018 Perjantaina sain vastaukset koepaloista. Tulokset olivat PUHTAAT! Ei mitään syöpään viittaavaa. Ensimmäisen kerran tänä vuonna minusta tuntui oikeasti siltä, että minä selviän tästä koettelemuksesta, että edessä olisi elämä ilman syöpää ja voisin elää kuten muutkin. Se perjantai oli yksi elämäni parhaista päivistä!

Kävin Turussa sairaalassa ottamassa suunnitellusti tippaa (DLI, ja Immunoglobuliinia) verikokeet olivat oikein hyvät. Vastustuskyky edelleen "normaalia" heikompi. Lääkärin kanssa keskustelin mahdollisesta töihin paluusta. Sain vihreää valoa paluulle. Olin erittäin onnellinen. Soitin lähes välittömästi pomolle, että nyt olisi tarvetta palaverille, meikäläinen tulee takaisin töihin! Tammikuussa jatkuisi vihdoin työt! Aloitan ensin rauhallisesti noin 50%-60% työajalla. Kun nyt vaan pysyisi terveenä ja saisi tehdä töitä, sitä minä toivon joululahjaksi. Pomo oli iloinen puhelustani ja sovittiin palaverille aika joulukuulle. En malta odottaa!

Olen tässä kerinnyt miettimään matkallani kaikenlaista. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että vaikka olisi kuinka vaikeata niin positiivinen ajattelu auttaa vaikka siltä ei aina tunnu. Olen kasvanut ihmisenä valtavasti tämän sairauden aikana ja en ole sairastanut yksin. En voi edes kuvitella minkälaista lähipiirilläni on ollut. Minä vain kuljen hoidosta seuraavaan, kun läheisten pitää seurata vierestä kaikkea. Hoidot jatkuvat ja pidetään lippu korkealla! Vielä on paljon rajoitteita ja matkaa terveiden kirjoihin, mutta eteenpäin mennään. Kiitos kaikille ja toivottavasti pysytte mukana elämässäni jatkossakin!

Kiitos!

Talvikausi ja terveydenhoidollisia toimenpiteitä

Huoneestani sairaalasta

Olisi taas aika kirjoitella kuulumisiani. Lunta on tullut ja kerinnyt sulamaankin. Kerkisin kuitenkin lumella heittelemään. Törmäsinpä tuttuihinkin radalla. Ei siinä kerinnyt kunnolla kuulumisia vaihtamaan, mutta muutamat sanat vaihdettiin. Oli mukava yhteensattuma. Lumella heittäminen on kyllä aivan toisenlaista kun kesäkelillä. On huomioitava alustan liukkaus. Jos yhtään on ongelmia tukijalan kanssa kesällä niin ne moninkertaistuu talvella olettaen, että heittää vauhdin kanssa. Jotenkin räpiköin kierroksen läpi. Oli muuten ensimmäinen kerta kun heittelen lumessa.



En ole päässyt/kerinnyt harjoittelemaan viimeisen kuukauden aikana juurikaan. Nyt talvella varmaan keskityn lähipelin- ja putin treenaamiseen pääosin. Harjoitusmäärä huomattavasti pienempi kuin kesällä. Voisihan talvellakin treenata melkein yhtäpaljon, mutta valo rajoittaa sekä kylmä ja märkä (selityksiä selityksiä). Toki voisi pimeälläkin heitellä jos ostaisi ledejä kiekkoon tai muuta.

Terveydestä sen verran, että minulta leikattiin nielurisat tässä marraskuun alussa. Operaatio meni hyvin, mutta kyllä on muuten kivuliasta tämä leikkuun jälkeinen aika. Onneksi on hyvä kipulääkitys ja paraneminen tapahtuu parissa viikossa. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen päivä ilman kipulääkettä! Kipua vielä on, mutta yritän pärjätä nyt ilman lääkettä, otan sitten jos yltyy pahemmaksi. Toisaalta vain otettu lääke auttaa. Tässä kuussa pitäisi selvitä pääsenkö tammikuussa takaisin töihin. Tässä sairasloman aikana kun maaliskuussa tulee kolme vuotta täyteen, on kerinnyt miettimään kaikenlaista. Olen saman päivän aikana soittanut useasti äidille ja isälle ilmoittaen mitä erikoisempia tulevaisuuden suunnitelmiani. Yksi haave on kuitenkin koko tämän kolmen vuoden aikana ollut mielessä: Kiinteistönvälittäjä. Kiinteistöala kiinnostaisi itseä useastakin syystä. Tykkään asiakaspalvelusta, pidän talouden seuraamisesta, olen kiinnostunut yrittäjämaailmasta, pidän kaikenlaisesta talousarvioinnista/taloushallinnosta sekä statistiikoista ja numeroista. Olen lukenut paljon kiinteistöalasta. Äkkiseltään voisi saada kuvan, että helppoa rahaa on jaossa niin paljon kun jaksaa vaan ottaa vastaan. Ilmestyy näytölle ja myy asunnon thats it, mutta syvemmän tutkiskelun kautta olen ymmärtänyt, että tämä ala on kaikkea muuta kun luksusta ja helppoa rahaa. Pitkiä työpäivä (+50h/vko) 6 päiväisiä viikkoja, palkattomia lomia ja niin edelleen. En ole säikähtänyt vaan kiinnostukseni on vain lisääntynyt. Instagramissa tuli vastaan Jethro Rostedtin video, jossa hän kertoo lanseeraavansa Aninkainen Akatemian. Tämä siis Jethron toteuttama kurssi/koulutus uusille, alalle aikoville. Jethro kertoo videolla, että on erittäin kovan luokan koulu ja vain harva tulee sen läpäisemään. Tämä koulutus suoritetaan etä/ilta/viikonloppu toteutuksena, eli se ei ole päätoimista opiskelua. Koin, että nyt on merkki jostakin ylhäältäpäin annettu ja laitoin hakemuksen vetämään. Nyt vähän aikaa sitten sain sähköpostia itse Jethrolta, että minut on valittu ensimmäiseen vaiheeseen mukaan! Voi veljet sanon!

Nyt pitää toivoa, että saan terveyteni takaisin ja pääsen takaisin työelämään pian. Olen miettinyt tämän blogin kääntämistä myös englannin kielelle. Voisi olla mukavaa ajankulua käännellä tekstejä ja samalla vahvistaa omaa englannin kielen taitoa. Voisihan joku "ulkomaalainenkin" kiinnostua lukemaan näistä aiheista joista kirjoittelen.

Leikkauksen jälkeen aika sekavan näköinen

Kurkussa leikkuun jälkeen peitteitä

Uudet putterit, uudet kujeet

Moro!

Huomasin, että ei ole lokakuulle päivitystä tullut ollenkaan! Yritetään ainakin kerran kuukauteen päivitellä. Ei mitään ihmeitä ole nyt treenien puolesta tapahtunut, muuta kuin jäänyt vähän vähemmälle. Talvi tekee tuloaan. Talvikauden aikana aion hioa puttitaitojani mahdollisimman paljon.

Seurallamme oli kauden päättäjäiset Himoksella. Siellä vähän skabailtiin puttaamisessa, lähestymisheitoissa sekä pituusheitoissa. Sain vihdoinkin virallisesti 100m rajan rikottua! Oli oikein mukava tapahtuma. Ensin aamusta lähdin Tampereelta noin 06:50. Noukin kaverin kyytiin Tampereelta ja ajelimme Orivedelle josta tuli seuraava kyytiläinen. Matkasimme Sappeeseen heittämään leikkimielisen kisa ennen kauden päättäjäisiä Jämsässä. Saavuimme radalle noin 09:00 aikoihin. Keli oli hyvä, pientä kosteutta ilmassa, mutta ei satanut vettä joka on aina  mukava asia. Meillä on traditio käydä Sappeessa joka vuosi heittämässä epävirallisen virallinen kilpailu. Nyt matkassa siis Sami ja Ilkka sekä minä. Alku ei lähtenyt itsellä taaskaan sujumaan, olisiko ollut syynä se, että emme lämmitelleet mitenkään. Helpot birdiet jäi ottamatta, tilanne oli vakava. Minua ei tähän mennessä ole kukaan Sappeessa voittanut ja tämä taisi olla neljäs tai viides reissu kyseiselle kentälle. Olin noin puolivälissä 21-väyläistä rataa kolme heittoa jäljessä sillä hetkellä kisaa johtanutta Ilkkaa. Tiesin, että rata ei ainakaan helppone loppua kohti. Tästä hyvä esimerkki on surullisen kuuluisa "koivikko" eli radan viimeiset 4-5 väylää. Pelikaverilla Samilla joka on ollut kaikilla kisareissuilla mukana, on kilpailu viimeistään tähän tyssännyt. Ei ole ollut tavatonta ottaa +10 heittoa pelkästään koivikosta, eli näiltä viimeisiltä 4-5 väylältä. Mutta nyt Sami sai selätettyä koivikonkirouksen ja pelasi loistavan tuloksen koivikosta, sekä koko radasta! Hienoa! Kyllä se tekniikka kehittyy muillakin :). Mutta siis tilanne oli jännittävä. Ilkka johti kolmella heitolla ja Samikin hengitti heti heiton parin päässä niskassa. Sitten alkoi minun loppukiri. Sain monta erinomaista onnistumista, otin Ilkkaan kiinni. Sami teki nousua. Viimeisille 4 väylälle olin tasoissa tai yhden edellä. Maalissa kova uurastus palkittiin. VOITTO! Säilytin mestaruuteni Sappeessa! Ensi vuonna taas pääsee poikaat kokeilemaan :). Tulokset oli minä +2, Ilkka +4 ja Sami +6. Huikea ero toissavuotiseen tulokseen. Minulla sekä Samilla. Ilkka oli mukana nyt ensimmäistä kertaa, mutta ei kuulemma viimeistä. Ilkaltakin hyvä tulos. Ensimmäistä kertaa Sappeen-radalla ja oli hienosti sanottuna "vähän" kevyemmällä varustuksellakin mukana. Kausi on siis virallisesti päätetty fribaseuran kanssa. Oli muuten raskas päivä, kun aamulla lähdin liikenteeseen ennen seitsemää ja olin kotona klo 22:15.

Sain inspiraatiota suunnitella ja piirtää omat putterit. Olen jo pitkään harrastanut myös pokeria. Pelaan todella pienillä rahoilla. Aikalailla itse itsensä kustantava harrastus ollut toistaiseksi. Olen pokerin kautta tutustunut moniin uusiin tuttavuuksiin. Joistakin on tullut, uskallan sanoa, jopa ystäviä. Suunnitelma oli siis selvä. Haluan putterin joka näyttää pokeri-chipiltä, eli pokerissa käytettävältä pelimerkiltä. Jottei kellään tulisi vastaan samanlaista, piirsin sen sitten tietokoneella itse. Seuran nimikirjaimet pääsi tietysti keskelle ja tulevaisuudessa kun hankin kilpailulisenssin frisbeegolfiin niin oma PDGA-numero tulee vielä kiekkoon. Homma oli helppo. Piirsin kuvan ja lähetin frisbeegolfmarkettiin jossa sitten painoivat kuvat kiekkoihin. Ei ollut kallista lystiä ja jälki oli erinomaista. Ainoastaan toimitus hiukan takkuili, mutta lopulta kiekot saapuivat. Hinta taisi olla noin 19e kpl.

Taudin suhteen samaa rataa. Nyt oli viiden päivän pistokset Taysissa ja sitten kolmen viikon päästä ilmeisesti taas. Tammikuussa olisi näillä näkymin paluu työelämään. Saa nähdä. Varmistuu marras-joulukuussa varmemmin. Jännittävää ajatella, että pääsisin takaisin töihin! Onhan siitä jo aikaa kun viimeksi töissä olin. Onneksi on vakituinen työ sekä erinoimaiset työkaverit ja johtoporras. Toivotaan, että kaikki menee suunnitellusti ja ei tulisi mitään takapakkeja. Tarkoitus on aloittaa 50% työajalla ja tehdä sitä varmaan pari kuukautta. Näkee sitten miten jaksaa. Mutta tästä lisää lähempänä kun jotakin varmaa tietoa on. Tilanteet minun tapauksessani elää joka päivä.

Tässä ne uude itse suunnitellut putterit ovat!

Sentterillä tiukka koivikko. Koiviko kapein kohta on 199cm.
Pääsin ekalla yrittämällä läpi! Pituutta vaaditaan noin 73m

Sentterillä heittämässä.

Puttia vähän vaikeammasta paikasta.

 

Paineensieto ja omat kyvyt

Mulla on todella vaikeata kilpailutilanteessa suoriutua omalla tasollani. Aina tulee kovaa yliyrittämistä ja paketti ei vain pysy kasassa. Parhaimmillani pystyn hyvään peliin, mutta ailahtelevaisuus on todella suurta. Tästä hyvä esimerkki on oman seurani seuranmestaruuskisat. Pelasimme Jämsän Myllymäessä erikseen kisoja varten muutetun 18 väyläisen radan ja vielä kahteen kertaan. Alkuun sanon, että oli erittäin hienoa työtä tehty radan suunnittelussa ja toteutuksessa! Tykkäsin radasta kovasti. Oli todella haastava, ei pelkästään pituuden puolesta vaan oli myös paljon teknisiä väyliä. Todella loistava. Ensimmäinen kierros onnistui itsellä erittäin hyvin. Muutama heikko putti, mutta pääosin hyvää tekemistä. Tein paineettomasti ja suoritin omalla tasolla. Maltoin mieleni. Ensimmäisen kierroksen jälkeen, olin varmasti yhtä yllättynyt kuin muutkin kilpailijat, omasta sijoituksestani joka oli seitsemäs. Tämä tiesi sitä, että kun toinen kierros heitetään käännetyssä järjestyksessä siten, että neljän pelaajan ryhmissä (yhdessä taisi olla kolme) ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä viimeisintä lähtee kierrokselle ensimmäisenä etc. Eli minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa niin sanottuun chase cardiin eli takaa-ajo korttiin pelaamaan. Viimeinen ryhmä ennen kärkikorttia eli neljää ensimmäisen kierroksen jälkeen parasta pelaajaa. Osallistujia kilpailussa oli muistaakseni 22.

Tauon aikana yritin pitää mielen kurissa, että nyt ei lähdetä yliyrittämään vaan tehdään samanlainen kierros kuin ensimmäinen oli. Omaa tekemistä. Suoriuduin toisesta kierroksesta arvosanalla 7-. En ollut tyytyväinen. Paljon huonoja heittoja ja muutama todella helppo putti korin ohi. Onnekseni en pudonnut kun yhden sijan taaksepäin eli loppusijoitukseni oli kahdeksas. Kokonaisuutena täytyy olla tyytyväinen, kun ottaa huomioon tämän kauden lähtötilanteen. Vielä huhtikuussa oli työn ja tuskan takana kävellä autosta verikokeisiin sairaalaan. Fyysinen kunto oli niin heikko kantasolusiirron jälkeen. Niin siitä on vain pikkuhiljaa kuntoa kohotettu. Vielä ei tietenkään olla entisellä tasolla varmaan vuoteen ainakaan, mutta koko ajan on kehitystä fyysisessä kunnossa ja jaksamisessa. Täytyy todeta, että pyrkimys ei ole päästä entiselleen vaan siitä kovasti ohi :). Seuranmestaruuskilpailussa siis sijoituin kahdeksanneksi. 22 starttasi kilpailuun. 9+ arvosana kokonaisuudesta.

Minulla aloitettiin suunnitellusti uusi lääke, jonka tarkoituksena on tuhota mahdollisia syöpäsoluja ja auttaa luuydinsiirteen kiinnittyvyyttä. Tästä lääkkeestä on pieniä haittavaikutuksia kuten pahoinvointi, väsymys ja vatsaoireet. Itsellä haittavaikutukset pysyi kohtuullisesti kurissa. Viikon verran olin kentiltä ja treeneistä sivussa, kun oli väsymystä ja pahoinvointia. Tämä tauko itseasiassa taisi tehdä heitolle hyvää. Pitää välillä muistaa pitää välipäiviä, on turhaa treenata jos on väsynyt tai huono olo. Silloin ei tapahdu kehitystä. Vain huonoja heittoja ja turhautumisia.

Pääsin taas harjoittelemaan ja kerkisin käydä Tampereen disc golf centerillä heittämässä parikilpailun saman parin kanssa jonka kanssa oltiin Pirkkalassakin heittämässä muutamia viikkoja sitten. Itsellänihän Pirkkalassa ei onnistumisia oikein tullut. Nyt oli siis "näytön" paikka. Lähdettiin kisaan hakemaan vain onnistumisia ja hyviä heittoja. Ei mitään paineita. Itse suoritin pääosin omalla tasolla ja sanoinkin useassa kohtaan, että "tässä en voi heittää kun tälläisen ja tälläisen, heitä sinä sinne korille" :D Tämä kilpailu meni meiltä oikein hyvin. Saatiin onnistumisia ja peli luisti kummallakin todella hyvin. Tietysti pari hassua virhettä kävi, mutta lopputulos oli -1, eli yksi alle par tuloksen joka on sentterillä hyvä tulos! Piipahdin myös eräs sunnuntai Julkujärvellä kisoissa kovat tulostavoitteet mielessä ja sehän kostautui ja näyttäytyi yliyrittämisellä ja tulos jäi  erittäin vaisuksi. Ei siitä sen enempää.

Lopputulemana siis vältä yliyrittämistä. Siitä ei tule kuin huonoja heittoja ja epäonnistuneita suorituksia. Luulin pitkään, että itsellä heikko kisamenestys johtuisi heikosta paineensietokyvystä, mutta se johtuukin suurimmilta osin yliyrittämisestä. Olen huomannut, että jos on vähän yleisöä, maltan paremmin tehdä asian kunnolla. Tästä hyvä esimerkki seuranmestaruuskilpailussa jossa kannustus oli suorastaan mahtavaa! Kun ensimmäiset ryhmät olivat saaneet kierroksensa päätökseen he jäivät seuraamaan viimeisten pelaajien saapumista ja kannustivat heittäjiä kovasti. Tästä sain lisäbuustia omaan tekemiseen ja sainkin toiseksi viimeiselle väylälle hienon birdien heitettyä kannustushuutojen raikuessa taustalla. Meillä on loistava seura ja yhteishenki!

Ps. Tässä hiukan kuvaa kuinka huonossa kunnossa sitä onkaan ollut.

Treeniä, treeniä

Treeniä, treeniä

Minulla on ollut jo pitkään heitossa ongelmana katseen liian nopea kääntyminen. Käännän siis katseen kiekon perään liian nopeasti. Tämä aiheuttaa itsellä useita virheitä heittoon. Olen yrittänyt kiinnittää tähän asiaan huomiota, mutta mitään selkeätä kikkaa tai tapaa en ole löytänyt. Aluksi tuijotin suoraan alaspäin, mutta silloin heitossa painonsiirto jää todella taakse, joka aiheuttaa todella takapainoisen heiton ja kiekko on taivaissa. Toistoja toistaja, kyllä se siitä.

Olin perjantaina 31.08.2018 Pirkkalassa parikisoissa. Parina minulla oli paljon itseäni parempi heittäjä, joten odotukseni olivat korkealla kisaa ajatellen. Valmistautumiseni kisoja varten ei ollut paras mahdollinen. Kävin keskiviikkona 29.09 ensimmäisen kerran tutustumassa Pirkkalan 18-väyläiseen rataan. Torstaina olisi ollut viikkokisat johon oli tarkoitus mennä, mutta olo oli flunssainen, joten en uskaltanut ottaa riskiä. Perjantaina olo oli hiukan parempi. Jätin kuitenkin lämmittelykierroksen heittämättä, ettei olo huonone ennen kisaa. Kävin Vihiojan radalla hiukan lämmittelemässä puttia ja lähestymisheittoja. Heitto ei lähtenyt kisapaikalla kulkemaan sitten milllään. Olin ladannut liian suuret paineet itselle ja kaikki rentous oli tipotiessään. Heitot irtosi kädestä joko liian aikaisin tai liian myöhään. Pirkkalan rata sijaitsee metsässä, joten siellä rata rankaisee, jos väylällä ei pysytä. Osumat puihin ja oksiin tuli tutuksi. Kisaparini sai kannateltua meidät kuitenkin ihan kohtuulliseen tulokseen, omasta heikosta suorituksestani huolimatta. Tuloksemme oli -5, eli 5 alle par tuloksen. Pirkkala, minä palaan vielä!

Tämän kauden kisat on suurimmalta osin pelattu. En monessa kisassa ollut, mutta muutamissa parikisoissa ja joitakin henkilökohtaisia viikkokisoja Tampereella, Kangasalla ja Jämsässä. Kauden merkittävin saavutus tähänasti oli Myllymäen viikkokisoissa heitetty ace eli hole in one. Kauden päätavoitteenä on ollut yleiskunnon kehittäminen rankkojen syöpähoitojen jälkeen ja siinä on onnistuttu hyvin. Fyysinen kunto kehittyy hyvää vauhtia. Toivottavasti taisteluni tuottaa taudin suhteen toivotun tuloksen ja saan elää terveenä. Suunta on oikea, vaikka veriarvot ovat toipuneet erittäin hitaasti ja ovat vieläkin normaalia matalammalla tasolla. Olo on hiukan erikoinen, kun fyysinen kunto on hyvä ja jaksan tehdä asioita ja käydä heittämässä, mutta kuitenkin olen vielä ”kesken”. Joka kerta kun minulla on käynti sairaalassa, palaa mieleen miten vakavasta asiasta on kyse ja kuinka sitä ollaan vielä potilas ja toipilaana. Kova hinku on jo työelämään rakentamaan tulevaisuutta.

On ollut mukava huomata, että silloin tällöin frisbeegolf radoilla tulee ihmisiä juttelemaan. En tiedä onko blogilla ollut osuutta asiaan, mutta osoittaa selkeästi, että kyllä me suomalaisetkin osaamme jutella tuntemattomien kanssa. On mukavaa vaihtaa kuulumisia ja vertailla kiekkoja sekä jakaa kokemuksia. On myös omalle pelille piristävää pelata sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole aikaisemmin pelannut. Näkee välillä ihan uusia linjoja ja saa ideoita omaan tekemiseen.

Lauantaina 15.9.2018 on oman seuran seuranmestaruuskilpailut. Menestystavoitteita itselläni ei sen suuremmin ole. Yritetään heittää omalla tasolla ja saada onnistuneita heittoja. Kuulostaa tylsältä, mutta sitä se nyt on. Ymmärrän erittäin hyvin nyt joidenkin urheilijoiden haastatteluja joissa sanovat, että keskitytään omaan tekemiseen ja haetaan onnistumisia eikä välttämättä kamppailla mitaleista. Tälläisten kokemusten ja suoritteiden kerääminen on erittäin tärkeää jos joskus haluaa menestyä. Menestyäkseen tarvitaan kovaa pohjatyötä ja kokemusta. On tärkeätä muistaa iloita onnistuimisista ja pitää mieli iloisena vaikka ei ihan kärjen tuntumassa menisikään. Jos mieli on huono niin ei onnistu kyllä suorituksetkaan. Uskokaa pois! Kuten valmentajani sanoi: ”radalla ei enää tekniikkaa muutella vaan tehdään sitä omaa suoritusta omalla tasolla” eli jos se oma taso on 70 metriä niin on ihan turha lähteä radalla pilaamaan tulostaan yliyrittämällä 120 metristä heittoa. Tämä olisi tärkeä muistaa. ”Suorita omalla tasollasi”

Kävin läpi ala-asteella yleisurheilusaavutuksiani, kuva alhaalla. Toivottavasti tulevaisuudessaki menestystä on luvassa.

Ensimmäinen Ace (hole in one)

Jämsän Frisbeegolfin viikkokisat maanantaina 6.8.2018

Oli kovin tuulinen sää. Vaikutti, että rupeaa satamaan. Minulla ei ollut kuitenkaan sateenvarjoa mukanani. Yritin Jämsänkoskelta ostaa sellaisen, mutta missään kaupassa eikä ainoalla huoltoasemalla sellaista ollut tarjolla. Sade pysyi onneksi poissa. Viikkokisoissa oli hyvin väkeä ja oikein mukava ryhmä pelata. (Huonoa ryhmää ei meidän seurasta edes saa).

Alku oli hiukan hapuilua eikä putti kulkenut. Puolivälissä sattui herpaantuminen ja tästä alkoi kierre - kolme peräkkäistä väylää, kolme kertaa bogey. Tämä rupesi selkeästi vaikuttamaan peliini, mutta yritin ajatella muuta. Väylällä 18 ryhmästämme pommitettiin jo koria kohti toden teolla. Holari jäi kuitenkin vielä ottamatta. Saavuimme väylälle 2 ja ryhmästämme eräs heitti jo tolppaan! Kolmannelle väylälle se sitten osui! Elämäni ensimmäinen holari eli "ace" kuten frisbeegolf-kansa sanoo. Kiekkona toimi juuri hankkimani Axiom Discsin Envy, 174g Electron muovilla.

MVP / Axiomin kiekot ovat käsittääkseni merkkinä suuressa nousussa. Itse olen muutamaa testannut ja ei ole pahaa sanottavaa, sopii todella hyvin käteen. Tarkoitus on testailla tässä syksyn mittaan mahdollisimman paljon eri kiekkoja eri valmistajilta ja löytää itselle parhaiten sopivat lätyt!

Heitin kisaan oman ennätyksen Jämsänkoskella Myllymäen radalle, -1. Siis yksi alle par-tuloksen. Tämän ei pitäisi Myllymäen kaltaisella kentällä olla mikään mahdottomuus, siellä ratkaisee erittäin tarkat noin 60-metriset heitot ja tietysti putin pitää kulkea. Suosittelenkin rataa kaikille! Kyseessä on hyvin aloittelijaystävällinen rata lyhyehköjen väylien ansiosta, mutta myös haastetta on tarjolla tiukilla metsäväylillä. Kovin edistyneille pelaajille haasteet lienevät rajalliset, mutta joka tapauksessa mukavaa lähipelitreeniä on tarjolla! Tiimatot ovat melko lyhyet ja paikoin hiukan epätasaiset. Myöskin korit taitavat olla ammattikoulussa tehdyt, mutta ajavat asiansa. Opasteita ei juuri ole, joten paikallista heittoseuraa kannattaa olla mukana. Väylät ovat kuitenkin lyhyitä, joten melko helposti myös näkee mistä seuraava väylä pelataan. Jos tarkkuutta haluaa treenailla niin kyseessä on erittäin hyvä rata siihenkin. Pitkiä siivuja ei valitettavasti pääse kyseisen radan väylillä harjoittelemaan, mutta alueella on suuri hiekkakenttä joka varmasti tarjoaa puitteet hirmukaariinkin. Paikallisiin pääsee tutustumaan ainakin tällä hetkellä maanantaisin klo 18 alkavissa viikkokisoissa. Paikalla on hyvä olla noin puoli tuntia ennen alkua. Kisat järjestää Jämsän Frisbeegolf Ry.

Kävin perjantaina 10. elokuuta Orivedellä Rovastinkankaalla harjoittelemassa. Treenikumppaniksi lähti Sami. Yksi hyvin onnistunut kämmenheitto tuli heti ykkösväylän avauksella ja siitä birdie-putti ikävästi yläpantaan - noh, par korttiin ja eteenpäin. Päästyämme kakkosväylälle alkoi sataa. Pelasimme kuitenkin koko yhdeksän väylän radan lävitse. Ei oikeastaan suurempia virheitä, yksi pitkä putti väylällä 9, johon olikin sitten mukava lopettaa. Harjoituskierros +1, eli yksi yli par tuloksen. Selvästi noita vähän pidempiä putteja, 8-10-metrisiä, pitäisi treenata lisää. Tällä hetkellä se ero siihen, tuleeko birdie vai par, riippuu hyvin paljon noista. Tälle kaudelle on tavoitteena saada hallittu ja kohtuu tarkka sata metriä rikki pituudessa sekä tuo alle kymmenen metrin putti sellaiselle tasolle, että ei tarvitse aina jännittää. Tulisi fiilis, että kyllä nämä uppoaa. Toki sataprosenttisesti ei varmaan noita sisään saa, mutta tärkeintä olisi saavuttaa luotto puttiin sekä omaan tekemiseen.

Harjoituksia Rovastinkankaalla Orivedellä.
Väylän 8 heittää mieluummin vähän lyhyeksi, kun pitkäksi...

Esittely

Hei!

Minä olen Mikko Mäkinen, 25-vuotias Jämsässä syntynyt ja asunut,
nykyinen tamperelainen ja erittäin innokas frisbeegolfaaja.

Tässä blogissa tullaan seuraamaan matkaani syöpätaisteluista frisbeegolfin SM-kisoihin 2022. Eli tavoitteenani on kuntoutuminen rankoista hoidoista, mutta pikku hiljaa treenata itseni Suomen huipulle!

Olen vakituisessa työssä Patrialla, jossa teen lentokoneen osia, mutta olen tällä hetkellä pitkäaikaisella sairauslomalla syöpähoitojen ja niistä toipumisen vuoksi. Harrastan siis intohimoisesti frisbeegolfia jota olen pelaillut noin neljä vuotta enemmänkin hupimielessä, mutta nyt olisi siis tarkoitus ruveta kehittymään siinä! Harrastan myös jonkin verran kalastusta, ja minut saattaa myös löytää karaokea laulamasta jos ollaan juhlimaan lähdetty. Nyt kuitenkin on juhlat juhlittu ja on toipumisen ja toivomisen aika...

Frisbeegolf on toiminut minulle erittäin rakkaana ja hyvänä kuntoilumuotona. En usko, että olisin kuntoutunut syöpähoidoista yhtä hyvin ilman frisbeegolfia. Radalla saan ajatukset pois muusta ja kuntoilua tulee ihan huomaamatta. Olen saanut erittäin hyviä kavereita lajin parista ja iso kiitos kanssapelaajille, jotka ovat lähteneet kiertämään rundeja ja antaneet vinkkejä tekniikkaan ja muuhun tekemiseen.

Tavoitteenani siis on kehittyä pelaajana siten, että pääsen osallistumaan vuoden 2022 SM-kisoihin! Voi olla, että pääsen osallistumaan jo aiemminkin, mutta se menee ihan tutustuessa hommaan. Päätavoitteena siis on menestyä tuolloin 2022. Tarkoitus on hankkia valmennusta, koska itsekseni en pysty tekniikkaani parantamaan ja hiomaan kuntoon. Harjoituksia on jo aloitettu valmentajan avulla.

Vielä minulla ei virallisesti ole "terveen" papereita, mutta  harjoitukset on  frisbeegolfin osalta kuitenkin käynnistetty. Jos tauti on aktivoituva vielä, niin käsittääkseni sille ei ole enää parannettavasti mitään tehtävissä. Nyt kuitenkin näyttää ihan hyvältä parantumisen osalta, joten on katsottava eteenpäin, eikä murehdittava mitä voi tapahtua.

Tällä hetkellä en edusta mitään kiekkomerkkiä eikä minulla ole yhteistyökumppaneita. Olen kuitenkin erittäin avoin kaikenlaisille mahdollisille yhteistyömahdollisuuksille, jos matkani syöpätaisteluista kohti SM-kilpailuja kiinnostaa.

Tämä blogi tulee päivittymään tasaisesti ja kirjoitan tänne sekä laitan kuvia harjoituksista, taudin kanssa elämästä ja miten näissä "projekteissa" käy. Kiva jos olet mukanani tällä matkalla!

Taudinkuvasta ja hoitovaiheista voit lukea lisää Tarinaa taudistani -välilehdeltä!

Blogipäivityksiä pääsee lukemaan sivun oikeasta laidasta blogiarkisto kohdasta.

Ota yhteyttä jos tulee mitään kysyttävää tai mahdollisia yhteistyöasioita! makinen.mikko@hotmail.com