perjantai 8. helmikuuta 2019

Työviikko takana ja opiskelua edessä



Ensimmäinen viikko töissä takana ja voi että kun tuntui hyvältä saada kosketusta taas normaaliin elämään ja arkeen. Oli niin tervetullut olo työmaalle ja työkaverit kävivät kaikki tervehtimässä ja juttelemassa. Oli todella mukava aloittaa taas hommat ja nähdä työkavereita! Ja pitkä työmatkakaan ei vielä ainakaan ole tuntunut raskaalta (92km suunta). Kello soi 05:00 ja aamusta lähden painamaan hommia :).

Terveyden kanssa on taas muutoksia ilmassa. Maksa-arvot lähtivät nousuun ja ilmeisesti se on käänteishyljintää. Nyt aloitettiin kovat kortisoniannokset. Syön vuorokaudessa 72mg kortisonia ja jokainen joka on joskus kortisonia syönyt tietää kuinka suuri annos tuo on. Käsittääkseni tämä käänteishyljintä on hyvä asia ja mitä on näillä DLI-hoidoilla jopa hiukan haettukin. Maanantaina on taas lääkäripäivä Turussa ja siellä sitten gamunex-tiputusta jolla nostetaan Igg-arvoa eli vastustuskykyä vahvistetaan. PET-CT tulokset tulivat ja lääkärit pitivät tuloksia hyvänä. Edelleen merkkiainetta kertyy tietyissä paikoissa, mutta ei ole kasvanut aktiivisuus missään vaan jopa vähentynyt paikoittain. Eli kai tässä pitää sitten olla tyytyväinen.

Ensimmäinen kertani kuntosalilla on nyt totta ja kuntotestit suoritettu. Kyllä huomaa, että jotakin on lihaskunnolle tehtävä. Fyssari sanoi sairaalassa, että viikko vuodelevossa sairaalassa surkastuttaa lihasmassaasta noin 25%. Minä makasin muistaakseni 9 viikkoa, joten hommia on. Ensi viikon perjantaina käydään vielä PT:n kanssa minulle kustomoitu saliohjelma lävitse yhteistreenillä ja siitä sitten omatoimista kuntoilua eteenpäin. 3 kuukauden päähän on sitten PT:n kanssa tilannekatsaus, että mitä on saatu aikaan ja onko syytä muuttaa ohjelmaa. Oli kyllä hienoa huomata miten sain energiaa jo pelkkien kuntotestien jälkeen ja olo oli kuin voimamiehellä! Toivottavasti nyt on terveyden ja muidenkin asioiden kanssa suunta vain ylöspäin (paitsi painon). On tämä ollut melkoinen matka, sen sanon.

Akatemiassa eletään opintäyteistä aikaa. Sunnuntaina 10.2 on lähipäivä Helsingissä ja skype-koulutuksia on tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa + etätehtäviä. Siinä sivussa sitten vielä työt ja lääkärihommat niin kyllä tässä taas saa mennä ja lujaa. Mitä enemmän tehnyt tehtäviä ja opiskellut alaa, sen enemmän se tuntuu kiinnostavan. LKV-pätevä välittäjä on muuten melkoinen kiinteistölainsäädännön seka asunto-osakeyhtiölain asiantuntija! Aivan liian aliarvostettu ammatti sanon minä. Mutta kyllä minä niin nautin, kun saan irtaantua sairaalamaailmasta ja taas kokea kuuluvani "terveiden" joukkoon. Vaikka virallisesti terveiden joukkoon minulla on vielä matka kesken. Jotenkin tuntuu, että osaan nauttia arjen pienistäkin asioista nyt ihan toisella tavalla kuin ennen.

Olen aina ollut kova mäkihypyn seuraaja. Saimme erittäin ikäviä ja yllättäviä uutisia 4.2 maanantaina, kun kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä Matti Nykänen ilmoitettiin kuolleeksi. Tuli olo, että ihan kuin olisi joku todella tuttu ystävä kuollut. Jotenkin vieläkin vaikea uskoa todeksi koko asiaa. Matin vertaista hyppääjää ei maailma todennäköisesti tule enää koskaan saamaan. Toivottavasti Matti saa nyt levätä rauhassa.

Sain tiedon eläkeyhtiöstä, että työaikani nostetaan porrastetusti niin, että ensimmäinen kuukausi eli nyt tämä helmikuu tehdään 3 päivää viikossa. Maaliskuu sitten 4 päivää ja huhtikuussa sitten 5 päivää. Jos tämä tuntuu liian raskaalta ja liian nopealta niin sitten voi hakea pidennystä työkokeilulle. Uskon kyllä, että jaksan, kunhan saan pysyä terveenä. En enää jaksa sairastaa.





2 kommenttia:

  1. Onnea yksivuotiaalle! Mä olin kirjoittanut joulukuussa jonkun vastauksen vielä mutta se on kadonnut bittiavaruuteen enkä enää muista mitä kirjoitin. Senjälkeen olen täyttänyt 1 vuotta. Nopeasti meni vuosi tällä jatkoajalla.
    Onnea myös töihin, valvottaako kortisoni kuinka joten jaksatko käydä jos pitää valvoa? Minä olen nyt työkokeillut kuukauden, olen pysynyt terveenä ts ei flunssia mutta on tosi vaikeaa arvioida voimavarojaan. Mutta ehkä tämä tästä. Voimia töihin ja korisoni-arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen jaksanut yllättävän hyvin ja vaikka korkea kortisonikuuri menossa niin olen saanut hyvin nukuttua. Jaloissa kyllä tuntee nyt kun pääsee enemmän liikkumaan ja olemaan töissä. Itsekin olen vielä ainakin saanut olla "terveenä" flunssien osalta. Toivottavasti jatkossakin! Onnea myös Sinulle! :)

      Poista