Mulla on todella vaikeata kilpailutilanteessa suoriutua omalla tasollani. Aina tulee kovaa yliyrittämistä ja paketti ei vain pysy kasassa. Parhaimmillani pystyn hyvään peliin, mutta ailahtelevaisuus on todella suurta. Tästä hyvä esimerkki on oman seurani seuranmestaruuskisat. Pelasimme Jämsän Myllymäessä erikseen kisoja varten muutetun 18 väyläisen radan ja vielä kahteen kertaan. Alkuun sanon, että oli erittäin hienoa työtä tehty radan suunnittelussa ja toteutuksessa! Tykkäsin radasta kovasti. Oli todella haastava, ei pelkästään pituuden puolesta vaan oli myös paljon teknisiä väyliä. Todella loistava. Ensimmäinen kierros onnistui itsellä erittäin hyvin. Muutama heikko putti, mutta pääosin hyvää tekemistä. Tein paineettomasti ja suoritin omalla tasolla. Maltoin mieleni. Ensimmäisen kierroksen jälkeen, olin varmasti yhtä yllättynyt kuin muutkin kilpailijat, omasta sijoituksestani joka oli seitsemäs. Tämä tiesi sitä, että kun toinen kierros heitetään käännetyssä järjestyksessä siten, että neljän pelaajan ryhmissä (yhdessä taisi olla kolme) ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä viimeisintä lähtee kierrokselle ensimmäisenä etc. Eli minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa niin sanottuun chase cardiin eli takaa-ajo korttiin pelaamaan. Viimeinen ryhmä ennen kärkikorttia eli neljää ensimmäisen kierroksen jälkeen parasta pelaajaa. Osallistujia kilpailussa oli muistaakseni 22.
Tauon aikana yritin pitää mielen kurissa, että nyt ei lähdetä yliyrittämään vaan tehdään samanlainen kierros kuin ensimmäinen oli. Omaa tekemistä. Suoriuduin toisesta kierroksesta arvosanalla 7-. En ollut tyytyväinen. Paljon huonoja heittoja ja muutama todella helppo putti korin ohi. Onnekseni en pudonnut kun yhden sijan taaksepäin eli loppusijoitukseni oli kahdeksas. Kokonaisuutena täytyy olla tyytyväinen, kun ottaa huomioon tämän kauden lähtötilanteen. Vielä huhtikuussa oli työn ja tuskan takana kävellä autosta verikokeisiin sairaalaan. Fyysinen kunto oli niin heikko kantasolusiirron jälkeen. Niin siitä on vain pikkuhiljaa kuntoa kohotettu. Vielä ei tietenkään olla entisellä tasolla varmaan vuoteen ainakaan, mutta koko ajan on kehitystä fyysisessä kunnossa ja jaksamisessa. Täytyy todeta, että pyrkimys ei ole päästä entiselleen vaan siitä kovasti ohi :). Seuranmestaruuskilpailussa siis sijoituin kahdeksanneksi. 22 starttasi kilpailuun. 9+ arvosana kokonaisuudesta.
Minulla aloitettiin suunnitellusti uusi lääke, jonka tarkoituksena on tuhota mahdollisia syöpäsoluja ja auttaa luuydinsiirteen kiinnittyvyyttä. Tästä lääkkeestä on pieniä haittavaikutuksia kuten pahoinvointi, väsymys ja vatsaoireet. Itsellä haittavaikutukset pysyi kohtuullisesti kurissa. Viikon verran olin kentiltä ja treeneistä sivussa, kun oli väsymystä ja pahoinvointia. Tämä tauko itseasiassa taisi tehdä heitolle hyvää. Pitää välillä muistaa pitää välipäiviä, on turhaa treenata jos on väsynyt tai huono olo. Silloin ei tapahdu kehitystä. Vain huonoja heittoja ja turhautumisia.
Pääsin taas harjoittelemaan ja kerkisin käydä Tampereen disc golf centerillä heittämässä parikilpailun saman parin kanssa jonka kanssa oltiin Pirkkalassakin heittämässä muutamia viikkoja sitten. Itsellänihän Pirkkalassa ei onnistumisia oikein tullut. Nyt oli siis "näytön" paikka. Lähdettiin kisaan hakemaan vain onnistumisia ja hyviä heittoja. Ei mitään paineita. Itse suoritin pääosin omalla tasolla ja sanoinkin useassa kohtaan, että "tässä en voi heittää kun tälläisen ja tälläisen, heitä sinä sinne korille" :D Tämä kilpailu meni meiltä oikein hyvin. Saatiin onnistumisia ja peli luisti kummallakin todella hyvin. Tietysti pari hassua virhettä kävi, mutta lopputulos oli -1, eli yksi alle par tuloksen joka on sentterillä hyvä tulos! Piipahdin myös eräs sunnuntai Julkujärvellä kisoissa kovat tulostavoitteet mielessä ja sehän kostautui ja näyttäytyi yliyrittämisellä ja tulos jäi erittäin vaisuksi. Ei siitä sen enempää.
Lopputulemana siis vältä yliyrittämistä. Siitä ei tule kuin huonoja heittoja ja epäonnistuneita suorituksia. Luulin pitkään, että itsellä heikko kisamenestys johtuisi heikosta paineensietokyvystä, mutta se johtuukin suurimmilta osin yliyrittämisestä. Olen huomannut, että jos on vähän yleisöä, maltan paremmin tehdä asian kunnolla. Tästä hyvä esimerkki seuranmestaruuskilpailussa jossa kannustus oli suorastaan mahtavaa! Kun ensimmäiset ryhmät olivat saaneet kierroksensa päätökseen he jäivät seuraamaan viimeisten pelaajien saapumista ja kannustivat heittäjiä kovasti. Tästä sain lisäbuustia omaan tekemiseen ja sainkin toiseksi viimeiselle väylälle hienon birdien heitettyä kannustushuutojen raikuessa taustalla. Meillä on loistava seura ja yhteishenki!
Ps. Tässä hiukan kuvaa kuinka huonossa kunnossa sitä onkaan ollut.
Tässä blogissa seurataan kuntoutumistani syöpähoidoista ja matkaani kohti frisbeegolfin SM-kisoja 2022!
lauantai 29. syyskuuta 2018
tiistai 11. syyskuuta 2018
Treeniä, treeniä
Treeniä, treeniä
Minulla on ollut jo pitkään heitossa
ongelmana katseen liian nopea kääntyminen. Käännän siis katseen
kiekon perään liian nopeasti. Tämä aiheuttaa itsellä useita
virheitä heittoon. Olen yrittänyt kiinnittää tähän asiaan
huomiota, mutta mitään selkeätä kikkaa tai tapaa en ole löytänyt.
Aluksi tuijotin suoraan alaspäin, mutta silloin heitossa
painonsiirto jää todella taakse, joka aiheuttaa todella
takapainoisen heiton ja kiekko on taivaissa. Toistoja toistaja, kyllä
se siitä.
Olin perjantaina 31.08.2018 Pirkkalassa
parikisoissa. Parina minulla oli paljon itseäni parempi
heittäjä, joten odotukseni olivat korkealla kisaa ajatellen.
Valmistautumiseni kisoja varten ei ollut paras mahdollinen. Kävin
keskiviikkona 29.09 ensimmäisen kerran tutustumassa Pirkkalan
18-väyläiseen rataan. Torstaina olisi ollut viikkokisat johon oli
tarkoitus mennä, mutta olo oli flunssainen, joten en uskaltanut
ottaa riskiä. Perjantaina olo oli hiukan parempi. Jätin kuitenkin
lämmittelykierroksen heittämättä, ettei olo huonone ennen kisaa.
Kävin Vihiojan radalla hiukan lämmittelemässä puttia ja
lähestymisheittoja. Heitto ei lähtenyt kisapaikalla kulkemaan
sitten milllään. Olin ladannut liian suuret paineet itselle ja
kaikki rentous oli tipotiessään. Heitot irtosi kädestä joko liian
aikaisin tai liian myöhään. Pirkkalan rata sijaitsee metsässä,
joten siellä rata rankaisee, jos väylällä ei pysytä. Osumat
puihin ja oksiin tuli tutuksi. Kisaparini sai kannateltua meidät
kuitenkin ihan kohtuulliseen tulokseen, omasta heikosta
suorituksestani huolimatta. Tuloksemme oli -5, eli 5 alle par
tuloksen. Pirkkala, minä palaan vielä!
Tämän kauden kisat on suurimmalta
osin pelattu. En monessa kisassa ollut, mutta muutamissa parikisoissa ja
joitakin henkilökohtaisia viikkokisoja Tampereella, Kangasalla ja Jämsässä. Kauden
merkittävin saavutus tähänasti oli Myllymäen viikkokisoissa
heitetty ace eli hole in one. Kauden päätavoitteenä on ollut
yleiskunnon kehittäminen rankkojen syöpähoitojen jälkeen ja siinä
on onnistuttu hyvin. Fyysinen kunto kehittyy hyvää vauhtia.
Toivottavasti taisteluni tuottaa taudin suhteen toivotun tuloksen ja
saan elää terveenä. Suunta on oikea, vaikka veriarvot ovat
toipuneet erittäin hitaasti ja ovat vieläkin normaalia matalammalla
tasolla. Olo on hiukan erikoinen, kun fyysinen kunto on hyvä ja
jaksan tehdä asioita ja käydä heittämässä, mutta kuitenkin olen
vielä ”kesken”. Joka kerta kun minulla on käynti sairaalassa,
palaa mieleen miten vakavasta asiasta on kyse ja kuinka sitä ollaan
vielä potilas ja toipilaana. Kova hinku on jo työelämään
rakentamaan tulevaisuutta.
On ollut mukava huomata, että silloin
tällöin frisbeegolf radoilla tulee ihmisiä juttelemaan. En tiedä
onko blogilla ollut osuutta asiaan, mutta osoittaa selkeästi, että
kyllä me suomalaisetkin osaamme jutella tuntemattomien kanssa. On
mukavaa vaihtaa kuulumisia ja vertailla kiekkoja sekä jakaa
kokemuksia. On myös omalle pelille piristävää pelata sellaisen
ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole aikaisemmin pelannut. Näkee
välillä ihan uusia linjoja ja saa ideoita omaan tekemiseen.
Lauantaina 15.9.2018 on oman seuran
seuranmestaruuskilpailut. Menestystavoitteita itselläni ei sen
suuremmin ole. Yritetään heittää omalla tasolla ja saada
onnistuneita heittoja. Kuulostaa tylsältä, mutta sitä se nyt on.
Ymmärrän erittäin hyvin nyt joidenkin urheilijoiden haastatteluja
joissa sanovat, että keskitytään omaan tekemiseen ja haetaan
onnistumisia eikä välttämättä kamppailla mitaleista. Tälläisten
kokemusten ja suoritteiden kerääminen on erittäin tärkeää jos
joskus haluaa menestyä. Menestyäkseen tarvitaan kovaa pohjatyötä
ja kokemusta. On tärkeätä muistaa iloita onnistuimisista ja pitää
mieli iloisena vaikka ei ihan kärjen tuntumassa menisikään. Jos
mieli on huono niin ei onnistu kyllä suorituksetkaan. Uskokaa pois!
Kuten valmentajani sanoi: ”radalla ei enää tekniikkaa muutella
vaan tehdään sitä omaa suoritusta omalla tasolla” eli jos se oma
taso on 70 metriä niin on ihan turha lähteä radalla
pilaamaan tulostaan yliyrittämällä 120 metristä heittoa. Tämä olisi tärkeä muistaa.
”Suorita omalla tasollasi”

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)